Sairaanhoitajaksi

19.4.2010, 1. päivä

Suoritan 3 viikon perusharjoittelujaksoni eräässä vanhainkodissa, infektio-osastolla, jossa MRSA-potilaita (MRSA= Metisilliinille Resistentti Staphylococcus Aureus -bakteeri). Ensimmäinen harjoittelupäiväni alkoi klo 7.00 ja päättyi klo 15.00. Meillä on vaaleanvihreät hoitopuvut! Eka päivän ohjaajanani oli yksi tosi mukava lähihoitaja. Sain opetella kirjaamista, käyttää asukkaita suihkussa, tekemään vuodepesuja, jouduin myös nimikoimaan vaatteita ja tietysti oli syöttämistä. Pidin seuraa yhdelle erittäin puheliaalle asukkaalle. Ja loppupäivästä meillä oli osastolla psykiatrisen hoitotyön luento, jota kuuntelimme. Olipa monipuolinen työpäivä! Ja hirmu mukavaa!

20.4.2010, 2. päivä

Harjoittelua 7-15. Aamuvuoro siis. Kyllä vähän väsytti kun 5.15 piti jo herätä…Aamu alkoi taas aamupesuilla ja aamupalan syöttämisellä. Sain mitata yhdeltä mummolta verenpaineen. Osa asukkaista meni suihkuun, joten kun eilen olin suihkuttamassa, sain tänään pedata vuoteita. Tänään tapasin myös oman ohjaajani, sairaanhoitajan.

Ohjaajani ei vain ole mitenkään puhelias, ei neuvo kun pakolliset jutut, häneltä pitää vähän niinkuin ”lypsää” tietoja. Ja välillä tuntuu, että ohjaajani juoksee minua karkuun…häviää vain yhtäkkiä, eikä välitä, missä hänen opiskelija on. Mrrr…mutta toisaalta sen ymmärtää, kun hänen pitää juosta toisella, viereisellä osastolla auttamassa, kun siellä ei tänään kai ollu sairaanhoitajaa. Kun ohjaaja juoksentelee, menen sillävälin auttamaan aina jotakuta toista hoitajaa. He neuvovatkin oma-aloitteisesti enemmän.

Oma ohjaajani neuvoi tänään sentään lääkehoitoa. Sain täyttää yhden asukkaan viikon dosetin. JEE! Ja sitten kirjattiin yhdessä työvuoromme tapahtumat. Huomenna saan kirjata jo itse! Iltapäivästä pidin seuraa yhdelle lempiasukkaalleni, joka on kait vähän huomionkipeä ja tykkää minusta . Huomenna olis sitten iltavuoro…

21.4.2010, 3. päivä

Iltavuoro 13.30-21.30. Vanhainkodilla päivät ovat hyvin toistensa kaltaisia. Ellei tapahdu jotakin yllättävää. Tänäänkin pesuissa ja ruokailussa auttamista. Sitten työnsin yhtä pappaa pyörätuolilla, opettelin kirjaamaan ja jakamaan lääkkeitä. Mittasin verenpaineen yhdeltä mummolta. Edelleenkään en pidä ohjaajastani. Enkä pidä iltavuoroista, koska aamupäivällä ei juuri ehdi mitään isompaa hommaa aloittaa ja illalla töistä päästyä on jo nukkumaanmenoaika. Ja iltapäivisin tuntuu aivot olevan jumissa. No, huomenna onkin aamuvuoro.

22.4.2010, 4. päivä

Töitä 7-15. Jee, aamuvuoro. Aamu alkoi pesuilla ja syöttämisellä. Tänään sain jo ihan itse kirjata Efficaan asioita asukkaista. Ja alan jo tunnistaa kohta kaikki etunimeltä. Aamupäivän aikana osa asukkaista pääsi suihkuun, joten sillävälin kun he olivat suihkussa, sain vaihtaa vuodevaatteet sänkyihin.

Tämä päivä on ensimmäinen, jona olen saanut tehdä asioita täysin itsenäisesti, koska ohjaajani on joutunut käymään toisellakin osastolla jotain ja lennellyt ympäri vanhainkotia. Eipähän ollut ketään kyttäämässä. Toki tarkoitus on, että opiskelijaa vahditaan, mutta ei tehdä hänen puolesta. Ja yksinkään opiskelijaa ei saisi jättää. No joo. se siitä.

Valvottuna lääkkeenjakoa. Jipii, se on kivaa! Sain täyttää viiden potilaan dosetit ja jakaa lääkkeet tarjottimilla huoneisiin. Hyvin meni. Mutta lääkkeitä minun antoikin jakaa eräs toinen sairaanhoitaja, ei ohjaajani. Hyvä että joku antoi tilaisuuden oppimiseen!

Iltapäivällä nimikoitiin asukkaiden villasukkia. Niihin kiinnitettiin nimilaput ompelemalla, nyt tietää, kenen sukat mitkäkin ovat. Eli Marttakerho -hommiakin joutui tekemään

24.4.2010, 5. päivä

Viikonlopputöitä. Lyhyt päivä 7-13. Meillähän kuuluu olla 38 -tuntinen työviikko. Tästä päivästä ei ole paljon kerrottavaa. Osaston normaalin päiväjärjestyksen mukaan pesuja, syöttämistä, kirjaamista ja lääkkeenjakoa tarjottimella potilashuoneisiin. Ok. Vaikka päivät ovatkin välillä NIIN samanlaisia, silti voisin kuvitella olevani töissä vanhainkodissa tai vastaavassa, työskennellä vanhusten kanssa.

26.4.2010, 6. päivä

Toinen harjoitteluviikko alkanut! Ihan samanlainen päivä kuin edellinen. Eipä ole tuohon paljoa täydennettävää. Vaikka hoitotyö tämänkaltaisessa paikassa voikin olla välillä yksitoikkoista, niin tiedän silti olevani omalla alalla!

27.4.2010, 7. päivä

Pyllynpesua, mummujen ja pappojen syöttämistä ja hoitotyön toteutuneiden toimintojen kirjaamista. Sain itse suihkuttaa yhden potilaan ja sitten olin myös ohjaajan apuna muiden pesussa. Kumisaappaat jalassa ja essu päällä. Kylläpä tuli kuuma. Sain laittaa 2 emätinpuikkoa potilaille tänään. Meillä on lääkehoitopassit, joihin kirjataan kaikenlaiset lääkehoitoon ja lääkkeenantoon liittyvät tehtävät, joita on saanut tehdä. Passiin alkaa pikkuhiljaa tulla merkintöjä .

Ennen aamupalaa olin saanut mitata verensokerin eräältä potilaalta. Mutta niinkin helppo toimenpide, kuin verensokerin mittaus, meni täysin persiilleen! Ja nyt kyllä syytän ohjaajaa siitä, kun hän ei antanut minun tehdä toimenpidettä koulussa oppimallani tavalla, vaan piti tehdä kuten hän sanoi ja sitten tuli vielä kädestäpitäen näyttämään, mikä oli jo aika törkeätä, sillä olin jo ehtinyt painaa lansettia ja ohjaajan puristellessa sormea, tippui haavasta veripisaroita peitolle. Loppujen lopuksi koko homma piti ottaa uudestaan. Voi mummoraukkaa…

28.4.2010, 8. päivä

Yövuoro. Klo 21.15-7-15. Jee! Yövuorot ja aamut on kaikkein kivoimpia!  Kaverinani valvoi perushoitaja. Tosi mukava. Siinä sitä sitten päivystettäisiin seuraavat 10 tuntia. Yön aikana kierrettin viisi kertaa jokainen huone. Klo 21.30, 23.30, 1.30, 3,30, 5,30. Klo 00.00 juotiin kahvit meidän kahvituvassa, jonne toistenkin osastojen yöhoitajat tulivat seuraksemme. Keskiyön kahvit! Ruumisjuttuja, kakkajuttuja jne… heh…raskas työ vaatii raskaat huvit . Kahvihetken jälkeen päivystystä vaan.

Melko rauhallinen yö. Alkuillasta heti iltavuorolaisten lähdettyä ainoastaan yhdessä huoneessa oli ollut vähän touhuilua. Kirjattiin asioita koneelle, syötiin, sain jakaa taas lääkkeitä dosetteihin, doseteista lääketarjottimelle ja siitä potilashuoneisiin jo aamun lääkkeet odottamaan.

Sitten viiden aikaan vierailtiin naapuriosastolla vierailulla. Ja sain ottaa siellä yhdeltä mieheltä verensokerin. Kympin suoritus, kun ei ketään siinä häsläämässä, toki sen osaston “yökkö” ( yöhoitaja ) katsoi suorituksen. Jee, tulipa hyvä mieli, kun onnistui. Sain viedä miehelle vielä Nutridrinkiä alhaisen verensokeritason vuoksi.

Sain vähän lisää sairaanhoidollisia hommia, jotka perushoitaja-ohjaajani minulle delegoi. Heh…merkittiin oikein varatuksi kalenteriin minulle nuo toimenpiteet . Vielä vähän kirjaamista ja parin pyllyn pesu. Kello alkoi tulla seitsemää ja ensimmäiset aamuvuorolaiset jo tulivatkin. Ei ollut mitään ongelmia pysyä hereillä, oli mielenkiintoinen yö oppia uusia asioita! 7-15 pääsi lähtemään kotiin nukkumaan. Heräsin sitte torstaipäivän puolella klo 14.30

Muuten, pari juttua vielä:

1. tämä blogin kirjoittaminen on tosi kivaa ja 2. tämä blogi loppuu vasta sitten, kun valmistun, eli vuonna 2013. 3. Tähän blogiin tallennetaan koko opiskeluajan käänteet; niin onnistumiset  kuin epäonnistumiset ja ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton

2.5.2010, 9. päivä

8. harjoitustunti

14.4.2010

Kevään viimeiset harjoitukset. Aiheena Aktiviteetti/toiminnallisuutta ylläpitävä asentohoito, Päivittäiset toiminnot/ apuvälineiden järjestäminen ja käytön ohjaus sekä Jatkohoito/vainajasta huolehtiminen. Tavoitteina oli ymmärtää ergonomisten näkökohtien huomiointi työssä, oppia toteuttamaan asentohoitoa, osata käyttää siirron ja noston apuvälineitä hoitotyössä, osata hahmottaa potilassiirtojen kuormittavuutta,  ja osata laittaa vainaja.

Opettajat näyttivät vainajan laiton ja kertoivat, mitä missäkin vaiheessa tulee tehdä. Sitten saimme kokeilla potilassiirtoja. Siirtelimme toisiamme sängystä toiseen, pyörätuolista sänkyyn, saimme kokeilla myös nosturiakin ja erilaisia liukulakanoita ja patjoja. Hauskaa oli. Tämä päivä meni vähän liian nopeasti.

Pakko kehaista tähän loppuun vielä, että sain hoitotyön kokeesta 5 arvosanaksi. JEE! Perjantaina menen tutustumaan perusharjoittelun harjoittelupaikkaani. Siispä huomenna lähtö entiseen kotikaupunkiin. Ja maanantaina alkaa tositoimet: itse harjoittelu!

7.4.2010

7. harjoitustunti

Tänään aiheena terveyspalvelujen käyttö/näytteenottoon valmistaminen (verinäyte). Tavoitteena osata ottaa ihopistonäytteitä, laskimoverinäytteitä, ohjata potilasta valmentautumisessa näytteenottoon ja huomioida häntä toimenpiteen aikana.

Ensin mitattiin toisiltamme verensokeri ja sitten hemoglobiini. Ihopistonäytteet olivat helppoja ottaa. Mielenkiintoista! Hyvin meni! Viimeiseksi jokainen sai ottaa pariltaan laskimoverinäytteen. Parini yritti ensin ottaa näytteen minulta, mutta verta ei tullut. Parini vaikutti hermostuneelta ja suoni lipsahti kai karkuun. Kun parini yritti ottaa näytettä, neula ikävästi pyöri käsivarressani, mutta eipä silti pahemmin sattunut, katsoin tietenkin koko ajan toimenpidettä. Nyt oli vuoroni kokeilla verinäytteen ottoa. Se onnistui, verta tuli putkeen, eikä nyt alkanut naurattaa, vaikka opekin katsoi vierestä. Pitäisi vaan saada omat kädet vakaammiksi, etteivät ne tärisisi. Kai se kokemuksen myötä alkaa sujua yhä paremmin… ei ne kädet kyllä mistään hermostuksesta tärisseet, vaan silloin niin vain aina käy, kun yrittää jotain tarkasti tehdä. Kun oikein yrittää pitää kädet vakaina, silloinhan se ei juuri onnistu. Sama juttu liian täyteen kaadetun kahvikupin kanssa, vaikka ei mitään kahvikuppineuroosia olekaan .

Ihan tyytyväinen olen kuitenkin tämän päivän harjoituksiin. Vielä yksi harjoitustunti tänä keväänä jäljellä. Ja pitää yrittää olla ammatillinen; koitan olla hihittämättä tai nauramatta, no kyllähän se normaalisti sujuukin, viime kerta oli poikkeus…

Aika on taas hurahtanut nopeasti…koulussa ei ole mitään sen kummempaa tapahtunut. Mutta on tullut kevät! Ei malttaisi istua millään luennoilla 4 tuntia putkeen…no, öhöm, täytyy myöntää, että kerran, mutta vain KERRAN lusmusin iltapäivän luennoilta, jotka käsittelivät ihmisen anatomiaa. Silloin menin rinteeseen lautailemaan .

Joo, tässä on ollut 2 koettakin. Anatomian 1. koe ja hoitotyön koe. No, anatomiasta sain 4 (arvostelu 0-5), enkä, täytyy myöntää, edes lukenut. Että ihan hienosti meni. Lukemalla olis ollut varma vitonen. Hoitotyön koetta emme ole saaneet vielä takaisin. Anatomian kokeessa kyseltiin mm. nefronin rakennetta, imusolmukkeita, valtimoita, piti nimetä sydämen ja solun osat. Hoitotyön kokeessa piti pohtia potilaan ulkoista ja sisäistä turvallisuutta, kertoa hengityksen tarkkailusta ja nimetä pulssin tunnustelupaikat. Pistin latinalaisetkin nimet mukaan, jospa sais vähän plussaa .

Seuraavat kokeet häämöttävät vasta sitten toukokuun puolella; lääkehoidon teoria- sekä laskukoe. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa kirjoittaa työstä tehtävää ravitsemuksesta. Koulu loppuu sitten tältä lukukaudelta näyttöön, joka on viikolla 21. Viikolla 22 alkaa kesäloma ja -työt. En saanut vielä täksi kesäksi hoitoalalta kesätyötä, joten hautausmaalle kuokkimaan .

Mutta nyt harjoitustunneille!

17.3.2010

4. harjoitustunti

Tänään aiheena ravitsemus/ravinnonsaannin turvaaminen.  Tavoitteina ymmärtää ruokailun merkitys fyysis-psyykkis-sosiaalisena tapahtumana, osata  järjestää miellyttävä ruokailuhetki potilaalle ja avustaa potilasta syöttämällä. Oppimistavoitteita olivat myös potilaan huomioiminen toimenpiteiden yhteydessä, enteraalisen ravitsemuksen toteuttaminen ja lisäksi vielä laskimon kanylointi. Käytiin hakemassa siis koulun ruokalasta lounas luokkaan ja sitten syötettiin toisiamme. Hassua, sillä takana on jo viikon harjoittelu. Ja moni oli vuodeosastolla tai muussa paikassa, jossa oli saanut syöttää potilaita.

Sitten kanyloinnin harjoittelua. Mutta tekokäteen, ei toisiin. Kanylointi onnistui hyvin, mutta ei tuntunut aidolta tekokäteen, jossa kanyloitava suoni oli käytännössä jo puhki. Meillä oli aika paljon teoriaa, ja kun syöttäminenkin oli jo todella tuttua puuhaa, niin kanyloinnin periaatteiden lisäksi ei tällä kertaa juuri muuta uutta oppinut. Mutta ensi kertaan…

24.3.2010

5. harjoitustunti

Aiheena verenkierto/verenkierron seuranta. Tavoitteina ymmärtää, mitä pulssilla ja verenpaineella tarkoitetaan, osata tarkkailla vernekierron tilaa ja tulkita tarkkailun tuloksia. Käytännössähän tämä tarkoitti sitä, että mittasimme verenpainetta, sykettä, tarkkailimme sydämen rytmiä ja teimme muita aiheeseen liityviä huomioita. Verenpainetta mitattiin toiselta opiskelijalta tavallisella elohopeamittarilla. Ihan hyvin onnistui, mutta mielestäni yläpaineen määrittely oli hiukan hankalaa. Piti olla tosi tarkkana. Teoriaa vielä tunnin höysteeksi ja se oli siinä.

31.3.2010

6. harjoitustunti

Tänään harjoiteltiin lääkehoitoa/lääkeinjektion antoa. Tosi hauskaa! Sai tökkiä muita opiskelijoita neulalla tavoitteena siis osata antaa ihonsisäinen (i.d=intradermaalinen), ihonalainen (s.c=subkutaaninen) sekä lihaksensisäinen (i.m=intramuskulaarinen) injektio. Opittiin myös, mitä injektion antamisen yhteydessä tulee tarkkailla. Tutustuttiin neuloihin ja ruiskuihin. Sitten vedettiin 0,9% fysiologista suolaliuosta ruiskuihin aseptiikkaa noudattaen. Ja eikun tökkimään!

I.d pistos sujui hyvin! Parini sanoi, että ei tuntunut kipua ja että olin nopea. S.c injektion antaminen taasen vähän epäonnistui minulta naurukohtauksen vuoksi. Minä ja parini saimme yleisöä ja alkoi hermostuttaa, opettaja oikein tarkasti seurasi ja teki huomioitaan, joten sitten yhtäkkiä repesin nauruun ja ruisku lipsahti kädestäni ja jäi piikkeineen päivineen törröttämään parini käsivarteen . Onneksi parini ei katsonut toimitusta joten ei huomannut mitään. Hänen onni se. Pistin i.m injektion parini jalkalihakseen, se meni ihan ok. Nyt pari kyllä vähän valitti . Ja pääsin itse tökittäväksi. Parini oli taitava, lähihoitaja jo. Hyvin meni hänelläkin. Katsoin koko ajan, kun parini siinä puuhasteli piikkeineen, oli vain niin kiinnostavaa, ja ei sattunut. Sainkin itse vain 2 pistosta (jes!), jalkaani ei porattu piikkiä, kun tunti jo loppui. Vielä kaksi harjoitustuntia tänä keväänä, sitten ensi syksynä jatkuu. Ensi kerralla verinäytteen ottoa. Mahtavaa!

22-26.2.2010

Maanantai 22.2.2010 klo 13.00

Harjoittelupaikkani on terveyskeskuksen vuodeosasto. Ensimmäinen vuoroni alkoi 13.00, siis iltavuoro. Nyt on hyvä aloittaa harjoittelu, 3 päivää sitten vietetty 25-vuotis synttäripäivä takana ja näin ollen neljännesvuosisata eletty, hah haa.

Tapasin ensimmäiseksi apulaisosastonhoitajan, joka lähti näyttämään, mistä sain työvaatteet ja esitteli sitten koko osaston minulle. Seuraavaksi tapasin oman ohjaajani ja siitä heti lähdettiinkin hommiin…

Tänään olen tk:lla klo 21.00 asti. Päivän kuluessa sain syöttää potilaita, seurata lääkkeidenjakoa, avustaa hoidoissa ja opetella vierestä katsoen hoitotyön toimintojen kirjaamista. Pääsin mukaan raportillekin!

Paljon on opittavaa,  eka päivä oli aika helppo, kun vielään ei paljon mitään itse tarvinnut tehdä, sai vain katsella. Ja vanhusten syöttäminen oli ennestään tuttua. Kiva päivä kummiskin!

Tiistai 23.2.2010 klo 13.00

Iltavuoro tänäänkin 13-21. Olin taas mukana raportilla ja sain harjoitella muistiinpanojen tekoa raportilla kuulluista asioista. Päivän kuluessa seurasin lääkkeidenjakoa ja haimme lääkkeitä varastosta osastolle. Taas ruoka-aikoina pääsin syöttämään. Tänään avustin hoitajaa myös vaipanvaihdossa ja iltapäivällä sain ajaa miespotilaitten partoja ja illalla pestä potilaitten tekohampaita. Hyvin sujui.

Ja nyt haluanpa sanoa pari sanaa sairaanhoitajaksi aikovalle/urasta haaveilevalle: ei sairaanhoitajan työ pelkkää pistosten, lääkkeitten, tippaletkujen laittamista ja kirjaamista ole, vaan perushoitoa tekevät myös sairaanhoitajat! Itse tämän kyllä tiesinkin. Perushoito on olennainen osa hoitotyötä, varsinkin vuodeosastoilla. Ja jos erilaiset hajut, mitä vaipanvaihdon yhteydessä voi aistia, oksettavat/ällöttävät  aivan kamalasti, niin kannattaa harkita alalle hakeutumista. Vertakaan tai muita eritteitä ei kannata pelätä. Hanskat ja suojavaatteet on kyllä aina käytettävissä, et ei paljain käsin tarvii mitään tehdä! Täytyy oikeesti tykätä ihmisten kanssa puuhailusta ja ennen kaikkea ihmisten auttamisesta. Niin, ja jos on tosikko tai ei kestä kommentteja, ei kannata vaivautua. Potilaat voivat nimittäin haukkua sinua ties miksi, etkä saa alkaa rähjätä tai ottaa sitä henkilökohtaisesti. Pitää antaa mennä vain toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Omakohtaista kokemusta on…

Keskiviikko 24.2.2010 klo 7.00

Herätyskello hirnui äänekkäästi jo viideltä! Sai oikein raastaa itsensä sängystä! Äkkiä jääkaapille ja jotain naamaan, suihkuun ja kahta koiraa lenkittämään. Sitten olikin jo kiire “työpaikalle”. Hoitajan asu päälle ja ylös osastolle. Päivään sisältyi syöttämistä, pesuissa auttamista (sain pestä potilan itsenäisesti ja vaihtaa vaipan), vuoteen petausta ja kirjaamisen opettelua, parranajaoa taaskin. Alkaa perushoito olla tuttua puuhaa jo. Oppimista toki on aina…

Päivät tk:n osastolla ovat kuluneet nopeasti, etenkin tänään kun oli aamuvuoro. Paljon kaikkea uutta sisäistettävää ja nyt, kolmantena päivänä, huomaan, että työ on aika raskasta mutta palkitsevaa.

Torstai 25.2.2010 klo 7.00

Toinen aamuherätys! Potilaitten aamupesuissa hoitajaa auttamaan, syöttämään. Osalla potilaista oli suihkupäivä. Sain viedä yhden mummon suihkuun nosturilla (semmoinen ihmisnosturi). Suihkutettuani mummelin sain ajella taas partoja. Hoitotoimien jälkeen kansliassa kirjaamista taas. Näin tänään myös, miten bakteerinäyte otetaan.

Iltapäivällä osaston päiväsalissa oli hartaushetki, johon saivat osallistua kaikki halukkaat potilaat. Opiskelijoiden (meitä on 3, siis 2 lh, 1 sh=mie) piti osallistua siihen. Me opiskelijat oltiin valvomassa, ettei kukaan potilas pyörry ja avustamassa muuten vaan. Hoitajat pitivät kokoustaan, joten kun hartaus päättyi, piti meidän opiskelijoiden viedä potilaat huoneisiin. Pari vietiin sängyillä ja loput työnnettiin pyörätuolilla tv:tä katsomaan tai omaan huoneeseen. Nostin yksinäni yhden kevyen potilaan sänkyyn, kun apua ei ollut mailla halmeilla, lähihoitajaopiskelijat olivat viemässä kahdestaan muita, hoitajia ei saanut häiritä. Mutta tiesin pärjääväni tuon potilaan kanssa, oonhan mielestäni aika voimakas täti. Mikä onnistumisen elämys! ja potilas oli hyvin kiitollinen! JIPPII! Tätä se on hoitotyössä, raskasta, mutta antaa paljon! Kahdelta pääsin kotiin.

Perjantai 26.2.2010 klo 7.00

Kolme aamua peräkkäin aikaisia herätyksiä, RAAH! Viimeinen työssäoppimispäivä. Lunta oli satanut paljon ja tuli kiire. Ehdin kuitenkin. Nyt on vähän niinkuin sellainen tunne, että juuri kun on oppinut osaston päivärytmin ja alkanut muistaapotilaita nimeltä, niin tämä loppuu tähän…

Sain nähdä, kun sairaanhoitaja pisti injektion yhteen mummoon. Sh neuvoi, että miten pistetään ja mihin kohtaan. Muut tehtäväni tänään olivat lähes samanlaisia kuin aiempina päivinäkin. Päivä päättyi jo klo 13.00.

Sain mukaan harjoitelustani täytetyn arviointilomakkeen. Ilokseni sain todeta, että hyvät arvostelut olin saanut. Olin kuulemma saanut kuvan osaston päivärytmistä ja tutustunut perushoitoon ja hygienia-asioihin hyvin, olin tarttunut reippaasti toimiin ja osannut huomioida potilaat sekä tullut toimeen kaikkien kanssa!

Tästä on nyt hyvä lähteä viikon mittaiselle hiihtolomalle! Aion kyllä varmasti hiihtää, käydä tallilla, kokeilla laskettelua/lumilautailua, luistella ja lenkkeillä, karatea unohtamatta. Sitten jaksaa parin kuukauden päästä, 3 viikon vuodeosastoharjoittelussa nostella taas mummoja ja pappoja. Kuulumisiin.

10.2.2010

2. harjoitustunti

Aamulla vähän ennen yhdeksää sonnustauduttiin toistamiseen sairaanhoitajan kuteisiin. Ja nyt oli jo nimineulakin kiinnittää pukuun…näyttää siis ihan aidolta hoitajalta! Aiheena tänään oli erittäminen/suoliston toiminnan seuranta, munuaisten ja virtsateiden toiminnan ylläpitäminen. Tavoitteet olivat: että osaa tarkkailla potilaan virtsaamista ja suolen toimintaa ja mahdollisia ongelmia niissä, osaa suorittaa virtsan perustutkimukset, katetroida virtsarakon ja antaa peräruiskeen.

Tunneilla tutkittiin sitten omaa pissiä sellaisten liuskojen avulla. Tehtiin siis virtsan liuskakokeita. Mielenkiintoista! Virtsaa havainnoitiin uylkonäön perusteella ja liuskatestin avulla siitä voitiin määrittää seuraavien aineiden pitoisuudet: glukoosi, ketoaineet, ominaispaino, erytrosyytit, pH, proteiinit, nitriitti ja leukosyytit. Käytiin läpi virtsaamisasioihin liittyvää sanastoa ja harjoiteltiin kestokatetrointia nukkeen. Suoliston tyhjentämisasioita opiskeltiin vain teoriassa. Viimeisenä tehtävänä oli kaverin suoliäänten seuranta stetoskoopilla. Hauskat tunnit tänäänkin! Nyt on mm. katetroinnin perusteet hanskassa, vaikka kaikki nämä tunneilla käsitellyt taidot oppii kuitenkin parhaiten harjoitteluissa. Se nukke ei kuitenkaan ole oikea ihminen…

17.2.2010

3. harjoitustunti

Tänään aiheena hengitys/hengityksen seuranta, verenkierto ja kehon lämpötasapainosta huolehtiminen. Tavoitteina on osata tarkkailla potilaan hengitystä ja tietää, mitä tarkkailutulos kertoo, osata mitata lämpö, huomioida potilas toimenpiteen aikana ja auttaa erilaisin keinoin hengitysvaikeuksista kärsivää sekä osata kirjata huomiot potilaan papereihin.

Joten, saimme tänään kokeilla happiviiksiä, PEF-mittaria (mittaa uloshengityksen huippuvirtausta), PEP-pulloa (pullo, jossa 10 cm vettä ja pulloon menevä letku, johon puhalletaan ilmaa 5-10 puhalluksen sarjoissa –> irrottaa limaa), sekä liman imemiseen tarkoitettua konetta. Limaa harjoiteltiin imemään nukelta. Kokeiltavana oli myös pulssioksimetri, joka mittaa valtimoveren happisaturaation (valtimoveren happipitoisuuden) ja pulssin. Omat tulokseni olivat seuraavanlaiset: hapetus 97-99% ja pulssi 65-77. Käytiin vielä hengitykseen liittyviä teoriajuttuja, mutta tässä olivat tämän kerran uutiset.

Seuraavaksi saatte uppoutua matkassani viikon mittaiselle sairaanhoitajan työhön tutustuminen jaksolle…työkengät kassiin ja reipasta mieltä matkaan.

…nyt on tullut blogin kirjoitteluun pieni tauko, koska on ollut kiireitä ja viime viikolla oli ensimmäinen harjoittelukin! Sairaanhoitajan työhön tutustumisviikko. Siitä lisää myöhemmin…Pahoittelen, että olette janonneet luettavaa, mutta nyt, saamanne pitää!

Kirjoitan takautuvasti kuluneen kuukauden opiskelusta, tarkemmin sanottuna harjoitustunneista. Ja sitten tietysti ekasta harjoittelusta…malttakaa mielenne vielä hetki

Niin, siitä matikan testistä puheenollen: ei menny 2. testi läpi, eikä vielä 3. testikään. Eli nyt edessä siintää tukiopetus! Ja yks koulukaveri on neuvonu matikkaa, ja hyvin neuvokin, sillä sain viimesimmässä kokeessa jo 14 pistettä. Harmi vaan, se ei riittänyt, sillä 16 pistettä on saatava, että koe on läpi. Ensi kerralla sitten…se menee läpi.

Kohta koulua on käyty jo kuukausi. Ja sairaanhoitajaksi opiskelu tuntuu aivan upealta! Ollaan opiskeltu terveysalan viestintää, ammatillista kasvua, anatomiaa ja fysiologiaa, hoitotyön perusteita sekä lääkehoitoa. Kaikki tuntuu niin kiinnostavalta! Lääkehoidon tunnit alkoivat vasta vähän aikaa sitten. Matematiikan lähtötasotestikin on tullut tehtyä jo 2 kertaa, montakohan kertaa vielä on jäljellä? Ensimmäisellä kerralla tulokseksi jopa huikeat 5 pistettä! Huomenna uusintakokeen tulosta kysymään…

Ammattikorkeakoulu tuntuu helpolta yliopistoon verrattuna. Muutamia kursseja olen saanut hyväksiluettua, onneksi ei tarttee kaikkea sellaista enää käydä läpi, mitä on jo aiemmin tehnyt, nyt voi vaan keskittyä hoitotyön juttuihin. Toki vaikeuksia tulee tuottamaan lääkelaskut . Voi sitä rimpuilua taas tuon matikan parissa.

Päätin lähteä ensi syksynä viikon pituiselle opintomatkalle Pietariin, siitä tulee varmasti hauskaa. Ilmoittauduin jo kyseiselle vapaavalintaiselle kurssille. En malttaisi odottaa syksyä, enkä kyllä ensimmäistä harjoitteluakaan, joka on viikon pituinen tutustuminen sairaanhoitajan työhön. Sain harjoittelupaikan jo kolmantena koulupäivänä, kun soitin silloin terveyskeskukseen. Sieltä sain paikan vuodeosasto kakkoselta. Jes!

Tänään saapuivat nimineulat, jotka saimme hoitotyön ensimmäisiin harjoituksiin jo käyttöön! Koko päivä, siis 9-14, oli hoitotyön harjoittelua. Sonnustauduimme  aamulla hoitopukuihin ja sandaaleihin. Olipas nyt ammattilaisen näköinen, oikein huvitti . Tämän kerran aiheena oli turvallisuus/ulkoisen turvallisuuden lisääminen ja päivittäiset toiminnot/puhtaudesta huolehtiminen. Ensin opettajat näyttivät, miten asiat tehdään, sitten saimme harjoitella nukeilla. Harjoittelimme vuoteen petausta, vuodepesua ja sairaalasängyn toimintoja. Joitain asioita muistui mieleen vanhainkotiajoilta, siis silloin kun olin siellä yhtenä kesänä töissä. Tunneilla oli rempseä meininki, kuitenkaan ei mitään hölmöilyä. Pitää olla ammatillinen, sanoi ope. Nuket olivat aika koomisia, ihan jäykkiä “pökkelöitä” oikeisiin ihmisiin verrattuna. Harjoiteltiin parittain, mutta me eräät oltiin kolmestaan, kun ei tasapareja riittänyt. Meillä oli miesnukke hoidettavana. Hah, taisi se vähän lisätä hauskuutta… mutta täytyy kyllä sanoa, että aidon oloisia nuket kooltaan kyllä ovat. Seuraavan kerran harjoitellaan viikon päästä. Huomenna palaan asiaan matematiikan testitulosten merkeissä.

P.S. Löytyipä tännään postilaatikosta ensimmäinen Sairaanhoitaja -lehtikin!

En sitten ekan koulupäivän iltana ehtinytkään kirjoittaa tänne mitään, mutta ei se myöhäistä ole nytkään.

11.1.2010

Koulu alkoi eilen kymmeneltä. Päivään sisältyi kouluun ja toisiin opiskelijoihin sekä koulun käytäntöihin tutustumista. Saimme kansiot, opinto-oppaat, paljon tietoa ja neuvoja. Opettajat esittäytyvät sitä mukaa, kun pitävät tunteja. Meidät jaettiin heti aamulla kahteen ryhmään. Uusi koulu vaikutti tosi mukavalta ja opettajat oikein ystävällisiltä. Muutaman opiskelutoverinkin kanssa tuli tutustuttua paremmin. Kivaa! Tänään ei ollut vielä mitään aineita, vaan pelkkää johdatusta opintoihin.

12.1.2010

Tänään koulu alkoi jo kahdeksalta ja oli jopa ensimmäiset oikeat oppitunnitkin. Hoitotyön perusteita. Meille kerrottiin ihmiskäsityksistä, jotka hoitotyön näkökulmasta ovat tärkeitä ja katsottiin, mitä tulevilla Hoitotyön perusteet -tunneilla aiotaan tehdä. Saimme perjantaiksi jo kotitehtäviä. Tänään oli myös tietotekniikkaa vähäsen, meille opetettiin, miten ilmoittaudutaan tentteihin, opintojaksoille, käytetään sähköpostia jne. Kylläpä oli helppoa. Täytin koulupäivän jälkeen 2 lomaketta, joilla haen hyväksilukua ensiapukurssista ja hygieniapassin suorittamisesta. Päästiin kotiin jo n. tuntia aikaisemmin. Ensimmäinen viikko taitaa olla yhtä tutustumista. Saimme jo laput ensimmäisestä harjoittelusta, joka on helmikuun viimeisellä viikolla! Mistäköhän sitä paikkaa kyselisi? Huomenna meille puhuu koulun terveydenhoitaja…

Tällä viikolla, 14.12 tuli koululta jo 2 eka viikon lukujärjestykset. Nyt vasta alkaa tajuta, että kyllä se koulu sitten tammikuussa alkaa! Hi hii! Pitää muuttaa nyt omia nukkumaankäynti- ja heräämisaikoja, ettei sitten ole tammikuussa vaikeuksia. Ensimmäisellä viikolla opiskellaan seuraavia aineita: hoitotyön perusteet, ammatillinen kasvu, tietojenkäsittelyn perusteet, terveysalan viestintä, luonnontieteellliset opinnot ja ensiapu 1. Toisella viikolla opiskellaan samoja aineita, mutta ei ensiapua. Mitenkähän on, tarviikohan EA1 -kurssille osallistua, kun se on suoritettu tänä syksynä ja korttikin löytyy. Luulis ettei tarvitse. Pitää kysyä vielä sitä koululta.

Mutta, nyt itse asiaan, siis hankintoihin, joita olen koulua varten tehnyt. Tässä valintakokeen tulosten tultua ja varmuuden saatuani, että olen päässyt kouluun, olen alkanut hankkia tarpeellisia juttuja sairaanhoitajan koulutusta varten. No tietysti kaikki vihkot yms. muut perus opiskelutarvikkeet on hankittu jo aikoja sitten, mutta nyt ostin Pedihealth-nimisestä verkkokaupasta 2-puoleisen stetoskoopin (en tiedä tarvitaanko sitä välttämättä koulussa, mutta ostin ihan omaksi huvikseni), hoitajan takin ja seuraavat eka vuoden oppikirjat: Hoida ja kirjaa (Ansa Iivanainen ym), Ihminen. Fysiologia ja anatomia (Bjålie J.G. ym.), Lääkehoito hoitotyössä (Sirpa Ernwall ym.), Lääkelaskenta (Sirpa Ernwall ym.), Mikrobit hoitotyön haasteena (Eliisa Karhumäki ym.). Tulihan niistä ihan mukava lasku, n. parisataa euroa. Tilasin muuten nettikirjakaupasta, ei tarvii maksaa kun vasta helmikuussa ja tulevat ilman postikuluja! Sitten tekisi mieli ostaa vielä kirja Kuinka voitte? - Как ваше здоровье? suomi-venäjä-suomi sanasto terveysalalle (Riitta Hyttinen ym.). Ihan näin entisenä kieltenopiskelijana. Kirjat on muuten kalliita!

Kirjoista puheen ollen, onhan tässä syksyn mittaan tullut lueskeltua hoitoalan kirjallisuutta ja muuta siihen liittyvää. Olen lukenut muun muassa kirjat Hoitotyön perusteet (Eli-Anne Skaug), Kuinka voitte? - Как ваше здоровье? (Riitta Hyttinen ym.), Biologia-Ihminen (Seppo Turunen) ja puoleenväliin kirjan Hoitamisen taito (Ansa Iivanainen ym.) sekä hoitajan näkökulmasta kirjoitetun päiväkirja -tyyppisen pokkarin Rankka kutsumus -sairaanhoitajan päiväkirja (Kaarina Davis). Lisäksi olen tutkinut kirjoja: Lääkelaskenta (Sirpa Ernwall ym.), Etiikka hoitotyössä (Helena Leino-Kilpi ym.), Jorma Palon lääkärikirja (J.P.) On ollut tosi mielenkiintoista! Ja stetoskoopillakin on tullut leikittyä; kuuntelin koirieni sydänääniä ja omianikin, sekä mitä koiran mahasta kuuluu. Ropinaa ja kurinaa sieltä kuuluu. Koirat luuli, että nyt äitistä on tullut eläinlääkäri ja alkoipa “haukkuja” pelottaa! Sydänkin niillä löi tuhatta ja sataa. No, nyt ovat jo tottuneet. Seuraavan kerran, hyvä lukijani, tapaammekin sitten tammikuussa, ensimmäisen koulupäivän iltana. Silloin on varmasti paljon kerrottavaa. Hyvää Joulua!